26.9.2014
Perjantaina, tuttujen töiden, eli lehtipuhaltimen käytön ja haravoinnin lisäksi minä pääsin kokeilemaan aivan uutta laitetta. Nimittäin pensassahaa. Sen käsitteleminen ei todellakaan ollut mitään helpointa touhua. Sillä minä esimerkiksi karsin erään pensaan oksia tienvieressä, jotta sen takaa näkisi jotain tietä ylittäessä. Kun se oli valmis, menimme Kustaanhoville siivoamaan sen edustan juhlakuntoon. Aivan uusi kokemus oli lyhtyjen lisääminen. Ne olivat samantapaisia lyhtyjä, kuin ne, joita olen nähnyt talvella käytettävän, esimerkiksi joulukirkon aikaan, jos on ollut pimeää. Sen jälkeen päivän työt olivatkin siinä.
29.9.2014
Eilen jatkoimme jälleen ruohon kylvämistä, ja sitä työtä oli suoraan sanoen jo ikävä. Siinä töitä tehdessämme, Hannu tuli katsomaan, miten työn teko sujui. Minusta alkoi kyllä yhdessä vaiheessa tuntua, että olinko muka ainoa, joka töitä teki, kun osa jökötti puun alla. Kaikesta huolimatta työnteko sujui suhteellisen hyvin, ja saimme puolet alueesta valmiiksi.
30.9.2014
Tänään saimme vihdoinkin parkkipaikka-alueen ruohon kylvämisen valmiiksi. Kun se työ oli ohi, siirryimme 6-7 kasvihuoneelle, jatkamaan samaa työtä. Tosin, kun muut aloittelivat työtä kasvihuoneella, minä ja Roni teimme hiukan toisenlaista työtä. Nimittäin parkkipaikan lähelle istutetaan kaksi puuta lisää. Sen vuoksi minun ja Ronin piti mitata puiden välimatka ja sitten iskeä puoliväliin tappi merkiksi, mihin puu istutetaan. Lisäksi, kun merkeille oli löydetty oikea kohta, piti myös varmistaa, että ne olivat täysin suorassa linjassa puiden kanssa. Merkkejä piti kyllä hieman siirrellä, mutta lopulta ne saatiin oikeisiin kohtiin.
Kun olimme saaneet merkit paikoilleen, lähdimme auttamaan muita kasvihuoneelle. Toki siellä tuli pieniä ongelmia maan muokkaamisen ja kylvämisen kanssa. Mutta kuten olen oppinut, hyvä työntekijä osaa myöntää virheensä, ja virheistähän sitä parhaiten oppii. Ennen pitkää kello löikin jo puoli kaksi ja päivän työt olivat pulkassa. Huominen arviointi hiukan kyllä jännittää, ja arvioni tuloksesta on fifty fifty.
tiistai 30. syyskuuta 2014
torstai 25. syyskuuta 2014
Kuudenneksi viimeinen työpäivä
25.9.2014
Tänään olimme Liiketalouden koulun ja asuntola Oralan välisellä puistoalueella töissä. Ensimmäinen työ, jota olin tekemässä, oli jälleen lehtipuhaltimen käyttö. Tällä kertaa se oli hiukan hankalampaa, sillä lehtien lisäksi piti puhallella myös havunneulasia sivuun. Lehtipuhaltimen käyttämisessä ei sinällään ongelmia ollut, mutta se työ, mitä seuraavaksi tein, vei kyllä tämän päivän osalta kaikki voimat.
Ruokatauon jälkeen alkoi yksi ehkä maailman vaikeimmista ja pitkäkestoisimmista töistä. Nimittäin koristevadelman juurakoiden poistaminen. Juurakoiden poistaminen osoittautui kyllä muuten helpoksi, mutta piti kaivaa, ja katsoa tarkkaan, missä kohtaa juuret menivät. Kun ne juuret, joissa pääjuuristo oli kiinni, oli saatu esille, piti vielä käyttää lapiota, jotta sai juuri pääjuuren esiin, ja katkaistua. Sen lisäksi piti vielä kiskoa oikein voimien takaa. Juuret katkoimme voima-saksia apuna käyttäen. Ensimmäinen irrotettava juurakko ei kuitenkaan ollut aivan niin yksinkertainen poistaa, koska se oli juuri kivisellä alustalla, ja lisäksi kiinnittynyt toiseen juuristoon, joka oli onneksi multaisemmalla maanperällä. Siitä huolimatta juurakon poistaminen kesti puoli tuntia.
Ruokatauon jälkeen aloimme poistaa seuraavaa juurakkoa. Sitä tosin emme saaneetkaan irrotettua. Ongelmana nimittäin oli kahden toisissaan kiinni olevan juurakon lisäksi kivinen maaperä, eikä tiellä ollut ränni helpottanut tilannetta. Sadekin teki työstä vielä inhottavamman. Melkein saimme kyseisen juurakon irti, mutta sitten piti lopettaa. Ja totta puhuen, tässä päivässä oli tarpeeksi juurakkoa loppu-iäkseni. Tai ainakin tälle päivälle.
Tänään olimme Liiketalouden koulun ja asuntola Oralan välisellä puistoalueella töissä. Ensimmäinen työ, jota olin tekemässä, oli jälleen lehtipuhaltimen käyttö. Tällä kertaa se oli hiukan hankalampaa, sillä lehtien lisäksi piti puhallella myös havunneulasia sivuun. Lehtipuhaltimen käyttämisessä ei sinällään ongelmia ollut, mutta se työ, mitä seuraavaksi tein, vei kyllä tämän päivän osalta kaikki voimat.
Ruokatauon jälkeen alkoi yksi ehkä maailman vaikeimmista ja pitkäkestoisimmista töistä. Nimittäin koristevadelman juurakoiden poistaminen. Juurakoiden poistaminen osoittautui kyllä muuten helpoksi, mutta piti kaivaa, ja katsoa tarkkaan, missä kohtaa juuret menivät. Kun ne juuret, joissa pääjuuristo oli kiinni, oli saatu esille, piti vielä käyttää lapiota, jotta sai juuri pääjuuren esiin, ja katkaistua. Sen lisäksi piti vielä kiskoa oikein voimien takaa. Juuret katkoimme voima-saksia apuna käyttäen. Ensimmäinen irrotettava juurakko ei kuitenkaan ollut aivan niin yksinkertainen poistaa, koska se oli juuri kivisellä alustalla, ja lisäksi kiinnittynyt toiseen juuristoon, joka oli onneksi multaisemmalla maanperällä. Siitä huolimatta juurakon poistaminen kesti puoli tuntia.
Ruokatauon jälkeen aloimme poistaa seuraavaa juurakkoa. Sitä tosin emme saaneetkaan irrotettua. Ongelmana nimittäin oli kahden toisissaan kiinni olevan juurakon lisäksi kivinen maaperä, eikä tiellä ollut ränni helpottanut tilannetta. Sadekin teki työstä vielä inhottavamman. Melkein saimme kyseisen juurakon irti, mutta sitten piti lopettaa. Ja totta puhuen, tässä päivässä oli tarpeeksi juurakkoa loppu-iäkseni. Tai ainakin tälle päivälle.
keskiviikko 24. syyskuuta 2014
Seitsemänneksi viimeinen työpäivä
24.9.2014
Tämän päivän työtehtävistä ei paljon juteltavaa ole, sillä teimme samoja töitä, kuin eilen.
Sillä välin, kun Roni ja Minttu harjoittelivat lehtipuhaltimien käyttöä, minä, Heikki, Rasmus ja Pasi jatkoimme ruohonleikkaamista. Työskentelimme tällä kertaa Rusthollin edustalla. Jokainen meistä valitsi oman leikkuualueen, ja kun kyseisen alueen oli saanut leikattua, niin ei muuta kuin uutta aluetta perään. Koska työ oli jo ennestään tuttua, niin eipä siitä sitten sen enempää. Toki ennen ruohonleikkurin käyttöä ja käytön jälkeen piti tarkistaa tiettyjä asioita. Aloittaessa tarkistettiin bensat ja öljyt, sekä terän kunto. Tietenkin oli myös laitettava sytytystulppa kohdalleen. Lopetellessa irrotimme sytytystulpan ja pesimme ruohonleikkurit. Eipä tästä päivästä sen enempää.
Tämän päivän työtehtävistä ei paljon juteltavaa ole, sillä teimme samoja töitä, kuin eilen.
Sillä välin, kun Roni ja Minttu harjoittelivat lehtipuhaltimien käyttöä, minä, Heikki, Rasmus ja Pasi jatkoimme ruohonleikkaamista. Työskentelimme tällä kertaa Rusthollin edustalla. Jokainen meistä valitsi oman leikkuualueen, ja kun kyseisen alueen oli saanut leikattua, niin ei muuta kuin uutta aluetta perään. Koska työ oli jo ennestään tuttua, niin eipä siitä sitten sen enempää. Toki ennen ruohonleikkurin käyttöä ja käytön jälkeen piti tarkistaa tiettyjä asioita. Aloittaessa tarkistettiin bensat ja öljyt, sekä terän kunto. Tietenkin oli myös laitettava sytytystulppa kohdalleen. Lopetellessa irrotimme sytytystulpan ja pesimme ruohonleikkurit. Eipä tästä päivästä sen enempää.
tiistai 23. syyskuuta 2014
Toisen työviikon kaksi ensimmäistä työpäivää
19.9.2014
Perjantai ei oikein ollut minun osaltani kovinkaan työpainoitteinen, sillä oloni oli hyvin huono, joten terveydenhoitajan kehotuksesta lähdin ensimmäisellä mahdollisella bussilla kohti kotia.
22.9.2014.
Eilen, maanantaina, olimme töissä Miinantorin luona. Meidän tuli ensin poistaa turhat kasvit ruukuista, ja sitten istuttaa niihin uusia, oman mielemme mukaan. Lisäksi poistimme ruukuista apukastelujärjestelmät. Työ oli raskasta, eikä jatkuva sade helpottanut tilannetta. Onneksi otimme sadevaatteet, koska muuten koko porukka olisi saanut kuumeen ja flunssan. Kukkia istuttaessa tuli kyllä melkoinen multasotku. Kuitenkin veden avulla sotku saatiin siivottua suhteellisen nopeasti. Lisäksi kukat kasteltiin, kun ne oli saatu istutettua. Sateen takia kaikki olivat työpäivän päättyessä sadevaatteita myöten ihan läpimärät. Kun oli aika lähteä, kuivauskaapilla tuli niin kova tungos, etteivät kaikkien sadevaatteet melkein mahtuneet mihinkään.
23.9.2014.
Tänään oli todellinen puistotyöpäivä.
Aamupäivällä minä ja Heikki pääsimme kokeilemaan jotain aivan uutta. Nimittäin lehtipuhaltimen käyttöä. Se ei todellakaan ollut aluksi helppoa. Lehtipuhallin oli kyllä yllättävän painava, kuin koulureppu, mikä oli sullottu täyteen kauppa-ostoksia tai isoja kiviä. Sellaisen kanssa näytin kyllä kieltämättä vähän Ghostbusters-elokuvan henkilöltä. Heillä kun oli samankaltaiset välineet. Tosin huomenna saattaa olla käsi ja selkä kipeinä. Lisäksi oli tuiki tuttua ruohonleikkuuta. Maahan pudonneiden lehtien vuoksi työ tosin osoittautui hiukan haastavaksi, mutta saimme silti työn sujumaan oikein hyvin. Mielestäni tämän päivän kahdesta työstä lehtipuhaltimen käyttäminen oli hauskinta, sillä siinä sai samalla vähän lihaskuntoilua. Ilman vahvoja hartialihaksia en todellakaan olisi jaksanut kannatella sitä. Ehkä huomenna pääsen taas käyttämään sitä.
Perjantai ei oikein ollut minun osaltani kovinkaan työpainoitteinen, sillä oloni oli hyvin huono, joten terveydenhoitajan kehotuksesta lähdin ensimmäisellä mahdollisella bussilla kohti kotia.
22.9.2014.
Eilen, maanantaina, olimme töissä Miinantorin luona. Meidän tuli ensin poistaa turhat kasvit ruukuista, ja sitten istuttaa niihin uusia, oman mielemme mukaan. Lisäksi poistimme ruukuista apukastelujärjestelmät. Työ oli raskasta, eikä jatkuva sade helpottanut tilannetta. Onneksi otimme sadevaatteet, koska muuten koko porukka olisi saanut kuumeen ja flunssan. Kukkia istuttaessa tuli kyllä melkoinen multasotku. Kuitenkin veden avulla sotku saatiin siivottua suhteellisen nopeasti. Lisäksi kukat kasteltiin, kun ne oli saatu istutettua. Sateen takia kaikki olivat työpäivän päättyessä sadevaatteita myöten ihan läpimärät. Kun oli aika lähteä, kuivauskaapilla tuli niin kova tungos, etteivät kaikkien sadevaatteet melkein mahtuneet mihinkään.
23.9.2014.
Tänään oli todellinen puistotyöpäivä.
Aamupäivällä minä ja Heikki pääsimme kokeilemaan jotain aivan uutta. Nimittäin lehtipuhaltimen käyttöä. Se ei todellakaan ollut aluksi helppoa. Lehtipuhallin oli kyllä yllättävän painava, kuin koulureppu, mikä oli sullottu täyteen kauppa-ostoksia tai isoja kiviä. Sellaisen kanssa näytin kyllä kieltämättä vähän Ghostbusters-elokuvan henkilöltä. Heillä kun oli samankaltaiset välineet. Tosin huomenna saattaa olla käsi ja selkä kipeinä. Lisäksi oli tuiki tuttua ruohonleikkuuta. Maahan pudonneiden lehtien vuoksi työ tosin osoittautui hiukan haastavaksi, mutta saimme silti työn sujumaan oikein hyvin. Mielestäni tämän päivän kahdesta työstä lehtipuhaltimen käyttäminen oli hauskinta, sillä siinä sai samalla vähän lihaskuntoilua. Ilman vahvoja hartialihaksia en todellakaan olisi jaksanut kannatella sitä. Ehkä huomenna pääsen taas käyttämään sitä.
torstai 18. syyskuuta 2014
Työpäivä isolla montulla
18.9.2014
Tänään, aamulla, meille tuli melkoisen suuri, uusi työmaa. Aivan koulun edessä, missä ennen oli ollut jalkakäytävä, oli nyt iso kaivuu-alue. Ennen kuin aloitimme työskentelyt siellä, istutimme ruohonsiemenet kahdelle multa-pläntille, jotka olivat jääneet eilen kesken. Siinä ei kovin kauan mennyt, ja saimme seurata, miten täräyttimellä tasoitettiin Pasin valmiiksi kaivama, uusi hiekkatie. Koneen kovan äänen vuoksi hain kuulosuojaimet konehallista.
Varsinkin kiviin osuessa koneesta kuului hirvittävä ääni. Kun tie oli tasoitettu, oli vuorossa eräs, vieläkin kova-äänisempi työvaihe, jota varten tarvittiin myöskin suojalasit. Pasi leikkasi liidulla merkitsemäänsä viivaa pitkin rälläkällä railon kivetykseen. Kipinöitä ei kyllä lentänyt, mutta pölyä tuli sitten senkin edestä.
Ruokatauon jälkeen alkoi seuraava, viimeinen ja myöskin vaativin työvaihe. Ne kivet, jotka eivät olleet menneet rikki aiemmassa käsittelyssä, leikattiin uudelleen, kun muut alkoivat numerojärjestyksessä koota laatoista äärimmäisen vaikeaa kivipalapeliä. Samaan aikaan, kun yritimme koota kyseistä palapeliä, traktorilla tuotiin kaksi peräkärryllistä sepeliä, joka tasoitettiin uudelle käytävälle.
Palapelin kokoaminen ei todellakaan ollut helppoa, sillä kiviä oli niin monta samanmuotoista, joten oikeiden yhteenliittäminen vei todella pitkän aikaa. Kun ne oli saatu aseteltua takaisin paikoilleen, minun piti hakea kaksi lapiollista kivituhkaa, jota oli tuotu traktorilla paikalle. Sen jälkeen Heikki ja Roni alkoivat laittaa punaisia tiiliä paikoilleen, kun me muut veimme työkalut takaisin paikoilleen, ja niin päivän työt olivat ohi.
Tänään, aamulla, meille tuli melkoisen suuri, uusi työmaa. Aivan koulun edessä, missä ennen oli ollut jalkakäytävä, oli nyt iso kaivuu-alue. Ennen kuin aloitimme työskentelyt siellä, istutimme ruohonsiemenet kahdelle multa-pläntille, jotka olivat jääneet eilen kesken. Siinä ei kovin kauan mennyt, ja saimme seurata, miten täräyttimellä tasoitettiin Pasin valmiiksi kaivama, uusi hiekkatie. Koneen kovan äänen vuoksi hain kuulosuojaimet konehallista.
Varsinkin kiviin osuessa koneesta kuului hirvittävä ääni. Kun tie oli tasoitettu, oli vuorossa eräs, vieläkin kova-äänisempi työvaihe, jota varten tarvittiin myöskin suojalasit. Pasi leikkasi liidulla merkitsemäänsä viivaa pitkin rälläkällä railon kivetykseen. Kipinöitä ei kyllä lentänyt, mutta pölyä tuli sitten senkin edestä.
Ruokatauon jälkeen alkoi seuraava, viimeinen ja myöskin vaativin työvaihe. Ne kivet, jotka eivät olleet menneet rikki aiemmassa käsittelyssä, leikattiin uudelleen, kun muut alkoivat numerojärjestyksessä koota laatoista äärimmäisen vaikeaa kivipalapeliä. Samaan aikaan, kun yritimme koota kyseistä palapeliä, traktorilla tuotiin kaksi peräkärryllistä sepeliä, joka tasoitettiin uudelle käytävälle.
Palapelin kokoaminen ei todellakaan ollut helppoa, sillä kiviä oli niin monta samanmuotoista, joten oikeiden yhteenliittäminen vei todella pitkän aikaa. Kun ne oli saatu aseteltua takaisin paikoilleen, minun piti hakea kaksi lapiollista kivituhkaa, jota oli tuotu traktorilla paikalle. Sen jälkeen Heikki ja Roni alkoivat laittaa punaisia tiiliä paikoilleen, kun me muut veimme työkalut takaisin paikoilleen, ja niin päivän työt olivat ohi.
keskiviikko 17. syyskuuta 2014
TOINEN TYÖPÄIVÄ PARKKIPAIKALLA
17.9.2014
Tänään työ-urakkamme jatkui multakentän tasoituksella. Siihen tarvitsimme rautaharavia. Me tosin tasoitimme reunat, kun Pasi tasoitti sen Bucher-merkkisellä koneella. Tasoittaminen oli todella rankkaa multakokkareiden takia. Lisäksi seassa oli paljon isoja ja pieniä kiviä, sekä jonkin verran rikkaruohoja. Onneksi lopulta päästiin siihen tärkeimpään hommaan, eli nurmikon kylvämiseen.
Siemeniä piti kylvää 3 kilogrammaa sadalle neliömetrille, mutta koska eilen aloitettu läntti oli niin iso, siemeniä meni neljä ja puoli kiloa. Siemenet tuli heittää niin, että ne levisivät mahdollisimman laajalle alueelle ja tasaisesti. Siementen jälkeen lisättiin "apulanta", eli syyslannoite. Kun siemeniä oli avustettu lannoitteella, oli vuorossa niiden peittäminen.
Siihen hommaan tarvitsimme hieman pienipiikkisemmän haravan. Peittelyn jälkeen oli vielä jyrättävä kasvualusta. Siihen käytettiin verkkojyrää. Täytyi lisäksi kulkea mahdollisimman monesta paikasta, jotta maa varmasti tasoittuisi.
Jyräämisen ideana oli se, että jyräämisen jälkeen siemen saisi mahdollisimman läheisen kosketuksen maahan ja näin helpommin kosteutta ja ravinteita, joita se tarvitsee.
Kun ensimmäinen työmaa oli saatu kylvettyä ja saatettu alulleen, teimme saman homman pienemmälle multa-alueelle, joka oli lähellä sisäpihan kivituhkakäytävää. Lisäksi kivet keräsimme pieniin kasoihin ja siitä kottikärryihin. Sama asia tehtiin rikkaruohoille. Samanlainen kylvämishomma tehtiin myös roskisten vieressä olevalle pienelle alueelle.
Vielä ennen kuin työmme päättyivät, merkitsimme, mistä alkoivat ruohon kasvamisalueet, ettei kukaan menisi tallaamaan kyseisiä alueita. Siihen tarvittiin puutappeja, rautakanki ja leka. Yksi hakkasi multaan reiän, johon tappi iskettiin, ja toinen piti tapista kiinni, kun kolmas hakkasi tapin tarpeeksi syvälle. Sen jälkeen vielä harjasimme asfaltille päätyneet mullat takaisin penkkiin, ja siinä päivän työt olivat.
Tänään työ-urakkamme jatkui multakentän tasoituksella. Siihen tarvitsimme rautaharavia. Me tosin tasoitimme reunat, kun Pasi tasoitti sen Bucher-merkkisellä koneella. Tasoittaminen oli todella rankkaa multakokkareiden takia. Lisäksi seassa oli paljon isoja ja pieniä kiviä, sekä jonkin verran rikkaruohoja. Onneksi lopulta päästiin siihen tärkeimpään hommaan, eli nurmikon kylvämiseen.
Siemeniä piti kylvää 3 kilogrammaa sadalle neliömetrille, mutta koska eilen aloitettu läntti oli niin iso, siemeniä meni neljä ja puoli kiloa. Siemenet tuli heittää niin, että ne levisivät mahdollisimman laajalle alueelle ja tasaisesti. Siementen jälkeen lisättiin "apulanta", eli syyslannoite. Kun siemeniä oli avustettu lannoitteella, oli vuorossa niiden peittäminen.
Siihen hommaan tarvitsimme hieman pienipiikkisemmän haravan. Peittelyn jälkeen oli vielä jyrättävä kasvualusta. Siihen käytettiin verkkojyrää. Täytyi lisäksi kulkea mahdollisimman monesta paikasta, jotta maa varmasti tasoittuisi.
Jyräämisen ideana oli se, että jyräämisen jälkeen siemen saisi mahdollisimman läheisen kosketuksen maahan ja näin helpommin kosteutta ja ravinteita, joita se tarvitsee.
Kun ensimmäinen työmaa oli saatu kylvettyä ja saatettu alulleen, teimme saman homman pienemmälle multa-alueelle, joka oli lähellä sisäpihan kivituhkakäytävää. Lisäksi kivet keräsimme pieniin kasoihin ja siitä kottikärryihin. Sama asia tehtiin rikkaruohoille. Samanlainen kylvämishomma tehtiin myös roskisten vieressä olevalle pienelle alueelle.
Vielä ennen kuin työmme päättyivät, merkitsimme, mistä alkoivat ruohon kasvamisalueet, ettei kukaan menisi tallaamaan kyseisiä alueita. Siihen tarvittiin puutappeja, rautakanki ja leka. Yksi hakkasi multaan reiän, johon tappi iskettiin, ja toinen piti tapista kiinni, kun kolmas hakkasi tapin tarpeeksi syvälle. Sen jälkeen vielä harjasimme asfaltille päätyneet mullat takaisin penkkiin, ja siinä päivän työt olivat.
tiistai 16. syyskuuta 2014
KAKSI ENSIMMÄISTÄ TOP-TYÖPÄIVÄÄ
16.9.2014
Eilen, kahdeltatoista, alkoi vuoden ensimmäinen top-jakso. Aiheena ovat puistotyöt. Ennen töiden aloittamista meidän kuitenkin piti allekirjoittaa työsopimuksen, kuten kaikissa työpaikoissa. Sopimusten allekirjoittamisen jälkeen pääsimmekin aloittamaan ensimmäiset työt konehallissa.
Ensimmäisen työpäivän työksi osoittautui polkupyörien korjaaminen. Minulle ja Rasmukselle annettiin korjattavaksi punainen polkupyörä. Siinä oli todella monta korjattavaa vikaa. Ensimmäiseksi meidän piti saada tarakalla ollut kori irti siitä, ja myöskin leikata nippusiteet, jotta kori irtoaisi. Korin irrottamisen jälkeen meidän piti lisätä ilmaa renkaisiin ilmapyssyllä. Tarkoitus oli lisätä ilmaa niin, että ilmanpainemittari näytti neljää.
Ilmanpaineen jälkeen vuorossa oli ketjujen öljyäminen. Minä pyöritin rengasta polkimesta, kun Rasmus suihkutti öljyä. Öljyämisen jälkeen oli vielä jotenkin saatava tarakka kunnolla kiinni. Ensin piti sahata mutteri irti pultista, ja sitten kiertää kumpikin niistä niin, että tarakka ei enää heiluisi. Tarakan kiinnittämisen jälkeen vielä satulan säätäminen ja sitten ajoin koe-lenkin puutarhakoulun alueen ympäri. Jarrutkin toimivat. Kierroksen jälkeen ensimmäinen työpäivä olikin ohi.
Tänään aloimme hiukan kunnostaa puutarhakoulun parkkipaikkaa. Ensimmäinen työmme aamupäivän aikana oli betonikivikäytävän poistaminen. Aluksi tuli pieniä vaikeuksia, mutta rautakangen ja lapion avulla ensimmäinen kivi saatiin pois, ja työ saattoi alkaa. Laatat lajiteltiin niin, että käyttökelpoiset pinottiin yhteen kasaan, ja huonot toiseen.
Kun käytävä oli purettu, seurasimme silmät tarkkoina, miten Pasi poisti asfalttia Bobcatilla. Hän oli jo valmiiksi leikannut asfalttiin pienen railon, jotta sitä olisi helpompi poistaa. Palat nostettiin traktorin lavalle, jolla ne sitten vietiin pois. Asfalttia poistettiin siksi, että se oli niin sanotusti ylimääräistä.
Asfaltin poistamisen jälkeen aloimme valmistaa ruoholle ja pensaille kasvualustaa. Ruoholle tarvittiin 20:n sentin syvyinen kuoppa, ja pensaat 40:n sentin. Kaivaminen ei todellakaan ollut helppoa, sillä maa oli niin kovaa, että sai todella ahkeroida soran ja sepelin irrottamiseksi. Toki aina kolme lapioi, muuten olisi puhti loppunut kaikista täysin. Kun kolme väsyi, toiset kolme jatkoivat työtä. Kun olimme lapioineet vaaditun määrän, paikalle tuotiin multakuorma, jonka Pasi sitten tasoitti Bobcatilla. Sen jälkeen päivän työt olivatkin siinä.
Mielestäni näiden kahden päivän työt olivat todella mukavia, ja tuntui hyvältä, kun sai tehdä jotain koulun hyväksi. Lisäksi nyt, kun opin korjaamaan polkupyörän, osaan varmasti tehdä sen sitten, kun pitää korjata omaa polkupyörää.
Eilen, kahdeltatoista, alkoi vuoden ensimmäinen top-jakso. Aiheena ovat puistotyöt. Ennen töiden aloittamista meidän kuitenkin piti allekirjoittaa työsopimuksen, kuten kaikissa työpaikoissa. Sopimusten allekirjoittamisen jälkeen pääsimmekin aloittamaan ensimmäiset työt konehallissa.
Ensimmäisen työpäivän työksi osoittautui polkupyörien korjaaminen. Minulle ja Rasmukselle annettiin korjattavaksi punainen polkupyörä. Siinä oli todella monta korjattavaa vikaa. Ensimmäiseksi meidän piti saada tarakalla ollut kori irti siitä, ja myöskin leikata nippusiteet, jotta kori irtoaisi. Korin irrottamisen jälkeen meidän piti lisätä ilmaa renkaisiin ilmapyssyllä. Tarkoitus oli lisätä ilmaa niin, että ilmanpainemittari näytti neljää.
Ilmanpaineen jälkeen vuorossa oli ketjujen öljyäminen. Minä pyöritin rengasta polkimesta, kun Rasmus suihkutti öljyä. Öljyämisen jälkeen oli vielä jotenkin saatava tarakka kunnolla kiinni. Ensin piti sahata mutteri irti pultista, ja sitten kiertää kumpikin niistä niin, että tarakka ei enää heiluisi. Tarakan kiinnittämisen jälkeen vielä satulan säätäminen ja sitten ajoin koe-lenkin puutarhakoulun alueen ympäri. Jarrutkin toimivat. Kierroksen jälkeen ensimmäinen työpäivä olikin ohi.
Tänään aloimme hiukan kunnostaa puutarhakoulun parkkipaikkaa. Ensimmäinen työmme aamupäivän aikana oli betonikivikäytävän poistaminen. Aluksi tuli pieniä vaikeuksia, mutta rautakangen ja lapion avulla ensimmäinen kivi saatiin pois, ja työ saattoi alkaa. Laatat lajiteltiin niin, että käyttökelpoiset pinottiin yhteen kasaan, ja huonot toiseen.
Kun käytävä oli purettu, seurasimme silmät tarkkoina, miten Pasi poisti asfalttia Bobcatilla. Hän oli jo valmiiksi leikannut asfalttiin pienen railon, jotta sitä olisi helpompi poistaa. Palat nostettiin traktorin lavalle, jolla ne sitten vietiin pois. Asfalttia poistettiin siksi, että se oli niin sanotusti ylimääräistä.
Asfaltin poistamisen jälkeen aloimme valmistaa ruoholle ja pensaille kasvualustaa. Ruoholle tarvittiin 20:n sentin syvyinen kuoppa, ja pensaat 40:n sentin. Kaivaminen ei todellakaan ollut helppoa, sillä maa oli niin kovaa, että sai todella ahkeroida soran ja sepelin irrottamiseksi. Toki aina kolme lapioi, muuten olisi puhti loppunut kaikista täysin. Kun kolme väsyi, toiset kolme jatkoivat työtä. Kun olimme lapioineet vaaditun määrän, paikalle tuotiin multakuorma, jonka Pasi sitten tasoitti Bobcatilla. Sen jälkeen päivän työt olivatkin siinä.
Mielestäni näiden kahden päivän työt olivat todella mukavia, ja tuntui hyvältä, kun sai tehdä jotain koulun hyväksi. Lisäksi nyt, kun opin korjaamaan polkupyörän, osaan varmasti tehdä sen sitten, kun pitää korjata omaa polkupyörää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)